Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Hjalli 11v.

     

 

Islanninlammaskoira

TK2 Tunturiketun Hjalli

 

s. 2.10.1997 k. 5.3.2012

 

Luonnetesti hyväksytty 215p., laukausvarma (20.8.2000)

 

Terveys:

Lonkat: A/B

Polvet: 0/0

Silmät: terveet (tutkittu kahdesti, viimeksi 21.9.2009), silmät gonioskopia tutkimuksella: terveet (21.9.2009)

Kilpirauhas arvot: Ok (1.6.2006)  

Hjalli KoiraNetissä

 

 

Muuta: Sydämessä hento sivuääni vasemmalla puolella, jossa myös lievä laajentuma. Sydänlihaksen supistuvuus on normaalia alempi, Fs keskiarvo on n.19% (normaalisti tämän kokoisella koiralla yli 30%). Lääkitys aloitettu kesällä 2006, johon vastannut hyvin, ensimmäisenä vuotena oli supistuvuus jopa nousussa, mutta nyt taas alamäki jatkuu. Hjalli sai myös diagnoosin, sairaus on dilatoiva kardiomyopatia. Monen vuoden sairastamisen jälkeen, kontrolissa Hjallin sydän onkin palautunut ennalleen! (09.2008) Sydämmen supistuvuus on taas yli 30% ja ja laajentuma on poistunut. Sydämestä löytyi silti pientä arpikudosta vasemman eteiskammioläpän vierestä. Oletettu diagnoosi siis onkin sydänlihastulehduksen (aiheutajia esim keuhkoinfektio tai borrelioosi) aiheuttama muutos!! myös lääkitystä päästiin purkamaan, mikä on aika uskomatonta kun koiralla on ikää 11v.

Hjalli on kivesvikainen, jonka takia nuorella iällä kastroitu.

 

Harrastukset:

Toko: Kilpailee VOI-luokassa, josta paras tulos toistaiseksi 257,5p. 1 palkinto ja doping-säännön huomioon ottaen myös viimeinen ykköstulos.

Rotumestari AVO-luokassa 2003, Reetun tottelevaisuuspalkinto 2003, rotumestari VOI-luokassa 2005

Koiratanssi: Siirtyi kilpailemaan AVO:on saatuaan kolmannen kunniamaininnan 17.2.2008 Vahdossa. Janakkalassa 1.11.2009 AVO:ssa 3/7 vieläpä aika kivoilla pisteillä, mikä paras suoritus tässä luokassa.

SM-kisoissa 2003 kahdeksas, 2004 ja 2005 seitsemäs.

 

 

 

Hjalli on lyhytkarvainen, syvänpunainen islanninlammaskoira uros. Hjallin rakenne on muuten oikein rotutyypillinen, mutta pään kehitys jäi hieman kesken nuorena tehdyn kastraation vuoksi. Tästä syystä pää on turhan kevyt. Häntä saisi olla myös hieman tiukemmalla kippuralla. Hjalli on suhteellisen kookas n. 47cm korkea ja rakenne sallii erittäin hyvän liikkuvuuden ja nopeuden. Hjalli ehkä tästäkin syystä osoitti aikoinaan poroja paimentaessa, kyvykkyytensä myös nopeammin liikkuvan paimennettavan  hallinnasta. Hjallilla on vahva paimennusvaisto, jota on päästy kokeilemaan niin lehmien, lampaiden kuin porojen kanssa.

 

 

 

 

 

Hjalli tuli taloon vain vuosi Mannin jälkeen, mikä ei ollut pelkästään hyvä asia. Jo hyvin pian kävi ilmi, että pojat eivät oikein löytäneet yhteistä säveltä elämään. Hjallin kastraation toivoin tulevan avuksi, mutta se ei muuttanut mitään muuta kuin sen, ettei Hjalli ollut enään kiinnostunut nartuista. Vasta pahimman murrosiän jälkeen, kun annoin Hjallille enemmän huomiota ja vastuuta, alkoi tilanne tasoittua. Hjallilla on ollut tapana sanoa Manniin nähden se viimeinen sana melkein kaikissa asioissa ja olla paikalla aina ensimmäisenä.

 

Hjalli on luonteeltaan erittäin ystävällinen, tasaisesti kaikille. Jäätyään hoitoon Hjalli valitsee hoitajista jonkun, jota seuraa varjon lailla. Tämän koiran tultua, en ole koskaan joutunut olemaan yksin, ellen sitä itse halua. Hjalli ei asioita hirveästi mieti, vaan on enemmän toimija tyyppiä. Tämä on hiukan hankaloittanut tai ainakin hidastanut uusien asioiden oppimista, tosin asian ymmärrettyään toimii käskystä kuin unelma. Ongelma on vain ollut siinä, että aika ajoin jotkut opitutkin käskyt katoavat kokonaan sanavarastosta, jos niitä ei ole hetkeen harjoiteltu. Tällöin ratkaisu on sama, mikä pätee niin moneen muuhunkin asiaan eli: Tuijotus ja Huiskutus (häntä heiluu pientä kieppiä selän päällä käsittämättömällä nopeudella). Jos ei tällä saa selvempiä ohjeita alkaa jonkunsortin ulina.

 

Hjalli on ollut oikea koirankouluttajan unelma. En tietäisi puoliakaan koirista, ellei Hjallia olisi. Mikään ei ole ollut tämän koiran kanssa helppoa. Valtava kiihkeys, nopeus, haukkuherkkyys ja erittäin kova luonne ovat laittaneet monet kerrat miettimään, miten asiat voisi ratkaista. Varsinkin ensimmäisinä vuosin olin aika ajoin voimaton, enkä tiennyt mitä tälle koiralle pitäisi tehdä? Kun jakeluun ei mennyt hyvällä eikä pahalla… Monen monituista koirankoulutus ja -psykologia kurssia ja kirjaa myöhemmin alkoi aueta Hjallin persoona. Nyt kun kaikki kauheudet ovat niin kaukana takana (hajotettu asunto, hysteeriset raivarit toisille koirille, katkeamattomat haukkukohtaukset jne…), että osaan nauttia tämänkin koiran seurasta. Hjalli on hyvä koira ja oikein helppo kunhan tietää miten asioita pitää lähestyä. Noh, myönnän - haukkuminen voi saada pinnan joskus katkeamispisteeseen...

 

Hjalli on tällä hetkellä koiristani se luottokoira. Niin kiperää tilannetta ei tule, etteikö se tottelisi arjen tilanteissa – no, ruoka voi joskus olla ylikäymätön juttu.. Kotona sisällä Hjalli on parhaimmillaan, haluaa olla lähellä, muttei vaadi muuta. Se on aina valmis lohduttamaan jos jollain on paha mieli ja aina välissä jos joillain on riitaa. Hjalli on jo hyvin nuorena osoittanut kiinnostuksensa pentukoiriin ja onkin ottanut Heklan ”omakseen”.

 

Hjallin suosikki temppuja ovat erilaiset hypyt ja peruuttamiset. Kiipeäminen onnistuu myös lähes pystysuoraa kallio seinääkin, mikä onkin erittäin tyypillistä islanninlammaskoirille. Tokossa huomiota on herättänyt tapa murista seuraamisen aikana, josta tuomarit vaihtelevasti "antavat lisäpisteitä" J. Nouto on ollut todella vaikea asia, mutta pitkän harjoittelun jälkeen, jopa metalli nousee. Äänenkäyttö on ylipäätään ollut aika ajoin ongelma harrasteissa, mutta oikeanlaisella vahvistamisella ollaan haukkua saatu hillittyä - vaan ei poistettua. Islanninlammaskoira on kuitenkin haukkuen paimentava (siis haukkuen töitä tekevä) rotu, jolloin ihan puhdas hiljaisuus ei ole edes luonnollista, joskin osalle koirista ihan hyvin opetettavissa. Tämä siis Hjallinkin kohdalla aika ajoin tulee ulos murinana ja ulinana, kun kerran haukkua ei saa.. 

 

Suuri oli siis suru kun lääkäri keväällä –05 sanoi Hjallin sydämen toimivan huonosti, mitätön sivuääni vaihtui vakavaan vajaatoiminnan riskiin. Nyt kolmannen ultraääni tutkimuksen jälkeen voidaan erittäin suurella todennäköisyydellä todeta, että Hjallilla on dilatoiva kardiomyopatia. Sairaus on erittäin tavallinen tietyillä suuremmilla koiraroduilla, mutta näillä se johtaa kuolemaan usein nuorella iällä (2-6v.). Hjallin versio tuntuu olevan kuitenkin olevan hyvin hitaasti etenevä (hyvä niin). Aika näyttää, mutta nyt nautimme elämästä kuin viimeistä päivää.

 

 

Harrastamme siis lähinnä koiratanssia. Kaikki tehdään kuitenkin Hjallin ehdoilla, jos ei jaksa, jätetään kesken. Tavoitteita ei enään ole muuta kuin pitää koira virkeänä, minkä varmasti monet Hjallin kehässä nähneet on valmiita allekirjoittamaan. Vielä on harjoituksiin ja kisoihin lähtö koirasta niin hauskaa, että on ilo tehdä töitä Hjallin kanssa. Uusi doping-sääntö toi kuitenkin mukanaan sen, ettei tokoa enään treenata kilpailu mielessä. Väkisinkin pistää miettimään säännön mielekkyyttä kun koira vaikuttaa täysin kykenevältä raskaampiinkin töihin. Niin ja liikuntaa suorastaan suositeltiin, aivan niin paljon kuin koira ikinä jaksaa… Kuten elämässä monet asiat myös Hjallilla on tapahtunut uskomattomia juttuja. Kuten tuolla alussa kerroinkin Hjallin diagnoosi muuttui ja vieläpä erikoisen myöhäisessä vaiheessa. Hjalli on siis sydämmeltään synnynnynäisesti terve, ehkä jopa poikkeusellisen terve, kun 11v. pystyi vielä korjaamaan jo muodostuneet vauriot. Nyt vaan on herännyt kauhistuttava kysymys, Entäs jos Hjalli ei kuolekaan sydänsairauteen? Elääkös se 20v. kun se on vain niin kovin pirteä!?!

  

 

©2017 HoitoTassu & Kennel Gelgja's - suntuubi.com