Manni on ollut aivan ihana koira. Se olisi ollut hieno koira ihan kenelle vaan. Minulle se oli lähes täydellinen. Manni on esiintynyt paljon, ollaan kuljettu monet kisat ja seikkailut yhdessä, jopa useampaan kertaan tv:ssä, lehdissä ja jos jonkunmoisissa tapahtumissa. Kuitenkin se arvokkain rooli on ollut olla paras ystäväni 13vuotta.

Manni on aina ollut terve, vain kolhuja on joskus paikkailtu, vasta viime vuosina on ollut jotain pikkukremppaa.. Viime keväänä Manni kuitenkin sairasti haimatulehduksen. Se on kova tauti, Manni vanheni monta vuotta. Kesä meni kipulääkkeellä ja rauhaiselolla. Vaari oli kuitenkin iloinen ja nautti elämästä. Viikko ennen 13v. syntymäpäivää tuli kohtaus, oikeanpuolen etutassulle ei voinnut varata ja koko oikea puoli oli heikko. Kortisonilla ja kipulääkkeellä koira oli parempi ja mentiin viikonloppu ja maanantaiksi varattu silmälääkärikin, Sanna Elfving katseli Mannin silmien lisäksi koiraa muutenkin. Vaikka koira lääkkeillä olikin aikas reipas, ymmärsin, että aloimme olla laina-ajalla. Tiistaina iltana tila hiukan heikkeni taas ja silloin tein sen raskaimman päätöksen, tilasin eläinlääkärin meille perjantaiksi. Torstaina Mannin syntymäpäiviä juhlittiin sukulaisteni kera.

Perjantaina Manni sai luuta syödessään, omalla pihalla omenapuun alla sen viimeisen piikin. Rauhassa vaari nukkui pois. Suru on valtavan suuri. Tiedän, että oli aika ja sain monta upeaa yhteistä vuotta. Ikävä silti on, laumassa on nyt iso aukko. Nyt Manni on lammasmailla missä ei tassu paina, ehkä lämmittämässä lepohetkinä Vilman kanssa Maija-mummuni varpaita.

Kiitos Riitta hienosta koirasta!

Kiitos Mannille hienoista vuosista! Kaipaamme sinua valtavasti!

Syksy toi tullessaan tylsän jutun. Hekla sai jonkunsortin emätintulehduksen.. Se ei ole vaarallinen, mutta antibiootit tuli ja muutama tokokisa jäikin sitten välistä HÖH! No, tokotreeni koki pienen notkahduksen, joten nyt ollaan nuuskuteltu enemmän. Meidän ongelmana on ollut tietynlainen epävarmuus vieraan tekemällä jäljellä, on seilaamista ja heinän syöntiä jos jälki katoaa yms. Kun on päällä ajaa hyvin ja keppejähän ei metsään jää. Myös janalla on ollut epävarmuutta, että kuuluiskos tästä nyt mennä ja mihin?!? Siinä vaiheessa myös kysellään emännältä, joka on ainaisen heinänuhan takia kuuluisa hajuaististaan ;-)))

Esineruutu oli taas superflegmaattinen esitys. Juoksenteli edestakaisin, mutta ei ollut jotenkaan sellainen tehokas. Homma junnasi ihan toivottomasti. (Viimeviikolla meni pari ekaa esinettä hyvin ja kun ahneuksissa otettiin se kolmas tuli just tuollaista edessä seilaamista, mitä nyt koko ruutu.) Tätä pitäisi treenata enemmän kotona! No, löysi lopulta yhden ja toi sen sata lasissa sangen ilahtuneena ja sitten tehtiin näkölähdöllä toinen eli koutsi kävi heiluttelemassa rukkasta aika lähellä ja päästettiin sitten "peto" irti. Sitten se lähtikin aivan innnokkaana huomattavasti ohi (sivusta) näytetystä esineestä, mutta upposi hyvin takareunaan juoksentelemaan mistä löytyikin aivan toinen esine. Lopppukädessä ei siis huono treeni vaikka alussa siltä näyttikin.

Toissaviikolla koutsi kielsi kokonaan mun tekemät jäljet. Janalla lähdössä taas hiukka korostetaan jälkeä lyhyellä askeleella. Voi hertsyykeli, eipä uskoisi jos ei näkisi. Tänä maanantain jälki tehtiin näin, janalta lähti epäröimättä. Jälki oli kuulemma sellainen alo-henkinen, pituus, pari kulmaa, 6keppiä, hiukka kaarsi lopussa. Maasto oli aika V-mäinen (minulle) sellainen risukko, että olin vähän väliä jonkunsortin etunojassa. Heklaa ei haitannut, se näppäränä hyppi matalempien risukoiden yli ja kun meni mahdottomaksi meni ali ;-) Siihen ei kaikki palveluskoirat pysty! Kerran hukkasi jäljen kunnolla, mutta näytti sen niin, että jopa minä ymmärsin, eikä alkanut laiduntaa vaan yritti ratkoa asiaa. No, palattiin siihen missä epäilin sen olevan jäljellä (pari metriä sivu ja aika ryteikössä..) ja taas mentiin! Paras jälki mitä ollaan ikinä ajettu, vaikka jotain pientä virhettä oli, ne ratkottiin. Tosi hyvä mieli!

Joskus olen ollut jälkiluennolla, missä puhuttiin, että narttukoiran hajuaisti on heikompi kun se on valeraskaana. No, meille syntyi pari viikkoa sitten ne oranssi-possu-pentu ja oranssi-tukaani, molemmat kumisia. Niitä roudataan pesästä toiseen kotona ja nuollaan ja vingutaan. Maitoa ei onneksi vieläkään/tälläkään kertaa tihku ja kodin ulkopuolella koira on taas oma itsensä reipas ja hurja. Ennen synnytystähän se oli hiukan vaisu ja sellainen pupu muutaman viikon. Hajuaistissa ei sensijaan tunnu olevan vikaa. Jälki toimii ja tunnari toimii. Eli ei ainakaan meillä tuo juttu pidä paikkaansa. kuten ei myöskään se, että nartun valeraskaudet heikkenisi pentujen myötä. Tuo "ennen synnytystä" pupuilu-vaihe on ihan uus juttu, tullut pentujen jälkeen. Onneksi se on nyt ohi, se on tosi tylsää.

Elokuussa tuli monta kisaa kahlattua siis 3. Tulos aika masentava 2x3tulos 1x- että siitä voipi ottaa jotain mallia tai mieluummin ei. No, kisa yksi meni loistavasti Loviisassa. Kyseessä oli todellinen tottelevaisuuskoe. Kehänauha ei vaan rajannut kehää, vaan se myös rajasi hevoset kehän toiselle puolelle. Kehän onnistuminen hevosten höristessä ja hevonpaskassa kahlatessa tuntui todelliselta voitolta. Vallankin kun ne meidän heikot lenkit tunnari & kaukot onnistui 9p arvoisesti!! 3tulos ei silti ole mikään ilo, mutta lohduksi sijoituimme toiseksi.. Jos tuntuu helpolta, niin menepä voimakkaasti paimenviettisen, muttei paimen koulutetun kanssa seuraamaan kohti hevosia ja noin 2m ennen turpaa tee käännös, jos koira on vielä matkassa ;-) Hekla oli! Murisi niskakarvat pörhöllään, mutta katsoi minua! Lisäksi hyppynoudossa heitin kapulan heposten nenän alle. Käskytyksessä oli ongelmia, mikä ei koiraa auttanut, (hyppy jäi mainitsematta ja myös suorittamatta..) noudossa sensijaan tuli pelkkä kapula ei hevoset ja kapula ;-)))

Rotumestaruudet Hauholla oli superfiasko. Mielelläni en muistele. Molemmilla meni kuppi nurin, paineita liikaa ja se supertylsä nolla paikkamakuusta. Tätähän oli tarjolla jo Loviisassakin, mutta siellä otin sen hyvin, kun ukonilma oli hirvittävä juuri paikkamakuussa & joku pumi sai hirvittävän räpärin pamauksesta ja edellisellä viikolla meillä oli ollut se koirahässäkkä eli paikkamakuukaverit harrasti "sosiaalisia"suhteita kesken makuun... No, olisinhan voinut hoitaa kehän hyvin, mutta kun en hoitanut. Siksi siis tulos -

Pieksämäellä oli meno toinen. Paikkamakuu, toimi, jäimme siitä suoraan kehään. Ei mitään taukoa. Hekla toimi upeasti!! Tunnarista tuli eka nolla, eikä kukaan oikein tiedä miksi? No, ehkä tuomari!? Sanoi HAU, pudotti vieressä kapulan, mutta nosti sen itse, en tiedä miksi nolla? 6p. olisi ollut ehkä ok? kovankin arvostelun mukaan.. No, turha murehtia kaukoissa toimi hyvin, mutta eteni tuomarille liikaa, harmillista. Upea kisa silti. Tästä jäi olo, että ehkä vielä jonain päivänä ;-) Lohdutukseksi taas toinen sija luokassa. Mutta ei me paljon lohtua tarvittu. Kehän jälkeen olin noin 30cm maanpinnasta koko ajan, ihan mieletön fiilis, se vaan sujui! Meillä oli eka kertaa sellainen yhteenkuuluvuuden tunne kehässä, että kumpikaan ei pyrkinyt pois. Olisimme voinneet tehdä liikkeet toiseen kertaan ihan hyvin + teimme kaikki temput, ongelmana vaan se, että se ei ollut riittävästi. Tälläkertaa! tai näin toivon.

Lisäksi meillä oli siellä tokoleiri jossa kouluttajana Minna Turunen. Olipas aika kivaa olla islantilaisille suunnatussa koulutuksessa. Minna todella ymmärtää rodun erikoispiirteitä ja fiilis on leirin jälkeen ollut innokas! Oikeasti yritämme taas karsia turhia pistemenetyksiä eli haukkumista. Oletko kuullut tämän aiemminkin? Tekniikkakaan ei ole uusi, nyt vaan muistutan, että liike ei jatku ennenkuin suu on kiinni. Tätä on koitettu aiemminkin, mutta silloin Heklalla ei ollut liikkeistä muuten tällaista varmuutta => seurasi arpomista = lisää haukkumista. Nyt aika varma itseriittoinen/vahva koira, joten toivottavasti nyt päästään tulokseen.

Itseriittoisuus joutui ennen Pieksämäkeä koville kun kävimme Riitalla kääntymässä. Muutaman onnettoman sattuman takia Freyja räpsähti Heklan niskaan. Tilanne ei ollut paha, mutta tuo tänä viikonloppuna "synnyttävä" narttu meni ihan tolaltaan. Se roikotti häntää ja otti jopa puskun vastaan Riitan pässiltä. Sen jälkeen se oli ihan maansa myynyt hännän roikottaja. Mun hurja villi narttu. Onpas ärsyttävää, sitä luullaan vielä kiltiksi, vaikka on normaalisti ihan hupakko! Kaupan päälle Funi oli vakuuttunut, että Heklalla on juoksu ja pyrki selälle. Hekla oli entistä pahantuulisempi! Illalla Hekla pääsi pienen sähköiskun (sekin vielä...) jälkeen hiukka ajamaan lampaita ja ekan kerran koko päivänä sen mieli oli selvästi hyvä ja Funikin kiva ;-)

No, ilta vaan parani, kun Pieksämäen majoituksessa Nuppu-"serkku" palvoi Heklaa, puhumattakaan Falasta. Heklan ykkössulhasena yritetty Udi oli tyttärensä Falan kanssa paikalla ja Hekla nautti tuollaista vanhimman nartun kunnioitusta. Koko rahan edestä! Kivaa oli olla majoituksessa, kun koirat hengaili todella luontevasti keskenään! Ei tarvinnut yhtään jännittää sen jälkeen kun sisään pääsimme, hauska ryhmä!

Nyt ollaan treenattu Minnan oppien mukaan ja tiistaina häiriössä jopa hyppynouto oli äänetön! Vielä kun miettii millä metodilla asiaa lähestyttiin.. Siis sanoin vaan koiralle, että suu kiinni. HMMM...

Olemme läheisesti tekemisisssä muutaman sukulaiseni kanssa ja tätini on niin sanottua sisäpiiriä. Molla-tädin koiratilanne on ollut viime aikoina huono. Nyt tilanne on muuttunut. Tänään kävimme tutustumassa Kärrynpyörän Veeraan (staffordshirenbullterrieri 7,5vko). Olipas suloinen otus. Ei kuulu suosikkirotuihin, mutta eipä tuo ollut hullumpi!! Soma ja asiallinen! Kun Veera nukahti hain Heklan haistelemaan pentua, hiukan ensin ihmetteli, mutta sitten oli positiivisen utelias. Herättyään Veera hetken ihmetteli tungettelevaa kippurahäntää, mutta sitten tyytyi muikistelemaan aikuiselle koiralle. Hiukka jännitti miten tuo oma malttaa olla, mutta yllättävän hyvin se tyytyi vaan haistelemaan, eikä yhtään pelotellut pentua leikki jutuilla - niinkuin minä!! Niin minähän esitin kaikenmaailman leikki karkuunjuoksemisia, mikä sai Veeran pakenemaan takavasemmalle...

Tänään on  pidetty treenissä kevyempi päivä - kuten itseasiassa eilinenkin ma-ti kun on kovia! Kuitenkin hiukka hinkattiin aamulla kaukoja, samoin "Veeran pihassa". Mitä enemmän häiriötä sen varmemmin menee joku pieleen, joten torille kait mennään kaukojen kera. Niinkuin luulin, ettei Hekla välitä ulkopuolisista jutuista, mutta näkeehän se kaiken samoin kuulee!!

Kuten otsikko kertookin uskaltauduimme viimein vieraalle jäljelle.  Tähän asti olen aina itse tallannut jäljen ja oli kyllä aika jännittävää katsoa ymmärtääkö koira ollenkaan mitä pitää tehdä kun jäljen on tehnyt joku muu. Ensimmäisen teki Milka jo joku viikko sitten ja se oli ihan katastrofi.. Nyt kun juoksutauko päättyi uskaltauduin treeneissä tekemään jäljen ristiin Jaanan kanssa. Suora helppo jälki jossa 12keppiä eli palkkaa oli ihan kivasti! Minimaalisen janan Hekla suoritti kunnialla ja itse valitsi sen vieraan tekemän jäljen! Tuntuipa hyvältä! No, kepit nousi tietenkin kivasti ja jäljestys oli hyvin keskittynyttä, kunnes tultiin tokavikalle kepille, jossa koira nosti pään karvat hiukka pörhöllä ja tuijotteli ihan väärään suuntaan. Jäljen teon jälkeen siitä oli siis mennyt joku eläin - selkeästi ruma ja vaarallinen ;-))) No, pari viimeistä kepin väliä meni hiukka haparoiden, mutta löytyihän se vikakin. Hyvä mieli jokatapauksessa treeni oli kaikin puolin hyvä, vaikkei se onnistunutkaan täydellisesti.

Esineruutukin jännitti. Ennen taukoa Hekla teki viimeisissä treeneissä kummallisen esineruudun, missä jäi notkumaan ihan etureunaan (mihin oli kyllä jostain kumman syystä ripoteltu nameja). Nyt toivoin, että Heklalle näytettäisiin takaesine, mutta Rami tuumasi, että ensin koira yrittää. No, uskoin kouluttajaa, enkä suotta. Täysin käsittämättömästi tuo elukka kävi heti alkuvaiheessa takarajalla saakka ja toi ensimmäisenä pois sen kaukaisimman esineen. Kaksi muutakin nousi ja en voi kuin hyvillä mielin ihmetellä. Kaiken lisäksi on hassua kun esine ruudussa Hekla etenee kevyellä laukalla/reippaalla ravilla ja oikeasti keskittyy, ei siis ollenkaan seuhdo kieli poskella. Hämmentävää mutta ERITTÄIN positiivista! Jäljestäminen on HIENOA!

Tottisteltukin ollaan. Tiistaina pääsimme pitkästä aikaa yhteistreeneihin ja teinmme koko kokeen liikkeen omaisesti. Jaoimme kahteen osaan liikkeet katkaisten ruudusta. Istuminen meni pieleen taas, onpa kummallista ja hankalaa... MURR.. Seuraaminen ja luoksetulo olivat hyvät, ruutuun lähetys alkoi hyvin, mutta ruudun edestä neiti lähti nenän perässä oikealle. Tämän korjasin ärtyneellä "Hekla" käskyllä, josta koira siirtyi automaattisesti ruutuun. Lopppu meni hyvin ja kävely osiossa kävin poimimassa sen ruudun vieressä olleen lihapullan puolikkaan pois...

Toisena osiona teimme ensin metallin, missä haukkui. Sitten hyppy noudon missä haukkui. Ja kolmantena tunnarin, missä haukkui. Kaikissa siis lähtöhaukku 2-3HAUta. Lopuksi vielä kaukokäskyt missä eteni puoli koiranmitta ja molemmissa istumisissa tarvitsi lisäkäskyn. Villi arvio pisteistä oli kolmos tai max kakkostulos HMMM...

Treenaamme hankalia osioita koko ajan ja vaikka kukaan ei tuloksien perusteella sitä uskokaan niin kyllä tuo koira yrittää. Se antaa mulle paljon anteeksi ja on ihanan oma-aloitteinen. Vaan kun saataisiin se viimeinen varmuus ja hiukka enemmän kuono kiinni noissa noudoissa!!