Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Manni 12v.

 

Islanninlammaskoira

FIN MVA Tunturiketun Manni

 

s. 24.9.1996 k. 25.9.2009

 

Luonnetesti hyväksytty 184p, laukausvarma (20.8.2000)

 

Terveys:

Lonkat: C/C

Polvet: 0/0

Silmät: terveet (tutkittu kolmesti, viimeksi 21.9.2009), silmät gonioskopia tutkimuksella: terveet (21.9.2009)

Sydän: terve (tutkittu viimeksi 22.8.2006)

Manni KoiraNetissä

Harrastukset:

Toko: Kilpailee EVL-luokassa, josta  useista kakkostuloksia parhaimmillaan jopa 251p. Vaan ei yhtä ainutta ykköstulosta, harmillista!

Rotumestari Voi-luokassa 2003, Janakkalan koirakerhon vuoden tokokoira 2003  Islanninlammaskoirien vuoden tokokoira 2004, Rotumestaruus EVL:ssä 2007.

Koiratanssi: SM-Pronssia 2008. Siirtyi kilpailemaan AVO:on saatuaan kolmannen kunniamaininan 17.2.2008 Vahdossa.

SM-kisoissa 2002 kuudes, 2003, 2004 ja 2005 viides.

Koirauinnin-SM: Osallistui seisojien joukkueessa, kypsässä 11v. iässä, uiden 63m ajassa 1:33. Joukkue sijoittui "Mannista huolimatta" 5.!

 

Manni on ensimmäinen islanninlammaskoirani ja nostettava kerran elämässä koiraksi. En ole tiennyt koirista juuri mitään kun Manni tuli taloon. Manni oli pieni ja kiltti, kaikin puolin helppo. Mannista kasvoi oikein kaunis, vallankin pää miellyttää silmääni. Hännänkanto on hieman huono, Islantilaisen häntä kun pitäisi liikkeessä nousta kippuralle selän päälle ja Mannilla se on aika löysällä sirpillä. Hännästä huolimatta myös riittävän monet näyttelytuomarit ovat Mannista pitäneet ja siitä titteli Fin Mva. Meillä herraa kutsutaan usein nimellä kaunis poika J Manni on  syvän punainen valkoisilla sukilla, nuoruuden musta maski on jonnekin kadonnut… Korkeutta on 46cm.

 

Olin innoissani kouluttamassa koiraa ja jo pentuna Manni oppikin käsittämättömän määrän temppuja. Koulutuksiin ja näyttelyihin riensimme myös heti. Tottelevaisuuskoulutus kuitenkin jäi pian alun jälkeen, kun en kokenut koulutusta omakseni. Vielä 90-luvun puolivälissä metodit olivat aika rajuja ja pullanpehmeä koira ei oikein selvinnyt porukassa. Vaihdoimme raunioille. Raunio treeniä jatkoimmekin, kunnes hieman Tervakoskelle muuton jälkeen rauniot jäi. Kilpailemaanhan emme raunioilla koskaan päätyneet, syynä Mannin paukkuarkuus. Luonnetesti sanoo, että on laukausvarma, mutta todellisuus on hieman toista. Tämä oli C-lonkkien lisäksi se syy, miksen Mannin pentua koskaan itselleni saanut, vaikka olisin halunnut.

 

Tottelevaisuuskoulutuksen löysimme uudestaan Janakkalan koirakerhossa ja myöhemmin tuli mukaan myös koiratanssi. Työtä lajien eteen on tehty aikalailla. Moni koira ei varmastikaan olisi jaksanut opetella samoja asioita yhä uudelleen ja uudelleen, kun yritimme korjata virheellisiä tekniikoita. Pentuvuosien jäljiltä oli paljon vääriä mielikuvia johtuen aivan liian kovakätisestä koulutuksesta. Liikkeiden tarkkuuden kanssa on myös ollut ja on ongelmia.

 

Manni on luottokoira näytösten suhteen. Se ei ikinä jätä pulaan, yrittää edes tehdä mitä pyydetään, mutta tarkkuuden kanssa on niin ja näin. Huvittavaa on, että nyt kun koulutus on pehmeää ja mukavaa, vauhtia on tullut joihinkin asioihin liikaakin ja tarkkuus kärsii myös siitä. Tekemisen ilon huomaa myös siitä, että Islantilaiseksi hyvin hiljainen Manni on ruvennut haukahtelemaan irtoavissa liikkeissä. Manni on ollut koiristani se älykkö, joka aina hieman miettii, ennen kuin toimii. Tosin tänä päivänä en ole siitäkään enään ihan varma.

 

Tällä hetkellä Manni on monella tapaa vanhimman koiran roolissa. Toki ikänsä puolesta, mutta myös käytöksensä. Hjallin vielä innostuessa Heklaa leikittämään, Manni tyytyy yleensä katsomaan vierestä. Hjallinkaan kanssa ei juuri enään leiki, mitä nyt pieniä juoksu pyrähdyksiä. Lenkillä kyllä juoksee koko lauma yhdessä ja siellä ei tassu paina, mutta turhan aikainen nujuaminen ei innosta. Vanhalla herralla on myös luonne muuttunut hieman kärttyisäksi, eikä ole enään innokas muitten koirien kanssa seurustelemaan. Vieraat urokset ovat olleet jo vuosia epämieluisia tai suorastaan vihattuja. Jos Manni jätetään rauhaan se on kovin tyytyväinen, sivusta voi katsella muitten hössötystä.

 

Ihmisten kanssa tilanne on toinen. Manni rakastaa lähes kaikkia ja on koira, jota ei voi rapsuttaa, harjata tai hieroa liikaa. Manni tietää myös oikein hyvin, miten ihmisiä ohjaillaan mököttämällä tai onnellisella huiskutuksella ja kiltillä katseella. Mutta tietää myös ilman isompaa meteliä, milloin pitää totella. On myös aivan turha luulla, että Manni tyytyisi katsomaan jos ihminen leikkii koiran kanssa. Silloin se todellakin haluaa mukaan. Kyllähän nyt ihmisten kanssa leikkii aina! Vanhemmiten myös läheisyyden tarve on kasvanut. Mikäs olisikaan hellyttävämpää kuin 16kiloinen koira poikittain mahan päällä rötköttämässä. Niin ja mihin se kauniisti & ”hellästi” asettuu kaatumalla suoraan kaikilta neljältä tassulta.

 

Vuosien saatossa koulutustapani ja kotielämämme on muuttunut paljon. Vanhat herrat ovat nauttineet kovin kun olen hieman joitakin vapauksia lisännyt. Toisaaltaan olen yrittänyt selkeämmin puuttua asioihin jotka on mielestäni tärkeitä. On ollut mukava seurata, kuinka koirat ovat piristyneet eivätkä mielistele turhasta, kun ihan kaikkeen ei tarvitsekaan kysyä lupaa. Vallankin Mannille tämä on tehnyt hyvää, hieman pehmeä koira kun on. Kotielämä on kuitenkin se tärkein asia, jossa kaikkien pitäisi olla hyvä olla. Kilpailuissa käymme niin pitkään kun intoa riittää. Kun on jo tämänikäisestä koirasta kyse asetan tavoitteeksi vain sen seuraavan kisan. Tärkeämpää kuin tulokset on se miltä kehässä tuntuu, sujuuko homma vai ei. Vielä yritämme tavoitella ykköstulosta EVL:stä, mutta TVA tittelistä en enään haaveile. Alun alkaen toko tavoitteenani oli kilpailla kerran VOI-luokassa Mannin kanssa, se on jo saavutettu, nyt on kaikki extraa. Nyt tuntuu, että Mannin aika on jo jäädä eläkkeelle. TVA-haave on siis haudattu. Manni kuitenkin on täyttänyt moninkertaisesti ne haaveet mitä ensimmäiselle koiralleen voi asettaa.

 

Terveyttä Mannilla on onneksi riittänyt. Rokotusten lisäksi ei ole hoidettu kuin tapaturmia. Viime kesänä (2006) tosin jouduttiin poistamaan lohjennut hammas ja silmäluomessa ollut pieni hyvälaatuinen (meibomi-) kasvain. Nukutuksen yhteydessä myös lonkat uusinta kuvattiin ja oikein hyvältä näytti. Oikeassa lonkassa oli aivan lievää nivelrikkomuutosta, mikä kuitenkin vielä lähes oireetonta. Vasen oli täysin terve. Alaselässä oli myös havaittavissa spondyloosin alkuja, mitkä voivat vanhemmiten olla jopa hankalampi vaiva kuin lonkan muutokset. Tämä toki on näkynyt jo jonkun aikaa liikeissä & hyppäämishaluttomuutena / portaitten kulkemisen välttämisenä.

Nyt (09.08) Mannin spondyloosit ovat kasvaneet umpeen, ainakin osin ja selkäranka on jäykistynyt. Selän ongelmien myötä myös virtsanpidätyskyky on heikentynyt. Tätä myös hoidetaan lääkkeillä. Samoin selän alueen kiputiloja helpotetaan lääkkeillä & hoidetaan hieronnallisesti, jotta Mannin elämä olisi mahdollisimman helppoa! Tämä onkin toiminut hyvin ja lääkityskin on todella minimaalista (vain kolmasosa maksimiannoksesta). Kesän aikana (-08) Manni on kuuroutunut ja nyt kontaktin saa parhaiten viittomalla ;-) Keväällä -09 Manni sairasti haimatulehduksen, joka vanhensi koiraa tavattomasti. Enään ei tassu nouse entiseen malliin.

 

©2017 HoitoTassu & Kennel Gelgja's - suntuubi.com